sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Iloa ja surua

Jaaha, tuskin ehdin kävellä toiseen huoneeseen, kun ihan itse ymmärsin otsikon hölmöyden. Eivät alkuperäisen otsikon iso ja suru ole tosiaankaan mitenkään verrannollisia, vaikka vierekkäin tässä kirjoituksessa ovatkin. Alkuperäinen oli siis Ilo ja suru vieri vieressä. Korjaan!

Välillä tuntuu, että kirjailijat puhuvat tavatessaan ja blogeissaan rahasta aivan liikaa. No, eivät kyllä. Blogeissa ne ehkä nousevat enemmän esiin, mutta tavattaessa ei niinkään. Tietenkin puhutaan murheellisina lukemisen vähenemisestä ja kustantajien tiukentuneista otteista, mutta itse en ainakaan tiedä yhdenkään kirjailijaystäväni ennakkoja, prosentteja, tai käyttöoikeuksista, kirjastokorvauksista, apurahoista ym, eli kirjailijan työstä saamia tuloja. Tietysti muutamat aina näkyvät lehdissä verotuksen valmistuttua, mutta en ole painanut niitäkään mieleeni. Ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Sen sijaan kovasti kiinnosti kirjamessuilla Sanaston osastolla saamani aanelonen, jonka toisella puolella oli pallukoina:  Kirjailija luo työpaikkoja. Olen ne tuolla mielen pohjalla jossain tietysti tiennyt, mutta kerralla selkeästi esitettynä ilahduttivat kovasti.

Kirjallisuuden tekijästä lähtee moni työ, ja tässä on luettelo kirjallisuuden luomista työpaikoista:

Kustantamot: kustannustoimittajat, agentit, markkinointi
Kirjapaino
Jakelu, Kirjakaupat
Kirjallisuuden vienti
Kirjastot
Kirjallisuustapahtumat, festivaalit ja messut
TV, radio ja lehdistö
AV-tuotannot: näyttelijät, ohjaaja, tuotanto, markkinointi, elokuvateatterit, muu jakelu
Kirjallisuuden tutkijat
Teatteri: näyttelijät, ohjaaja, tekniikka
Musiikki: säveltäjät, esiintyjät
Muut taiteet

On se vaan aika mahtava lista. Tästä olen iloinen.

Mutta jälleen kerran maailma tulvii hätää. Kauhu on tullut liian lähelle. Ja kuitenkin tämä on pieni tapahtuma verrattuna siihen, mitä Syyriassa tapahtuu kaiken aikaa. En yritä väheksyä Pariisin tapahtumia. Minusta tuskaa ei lasketa määrissä, sillä jokainen julmasti menetetty elämä on yhtä tärkeä. Haluan vain sanoa, että jatkuvia tällaisia kauhuja paenneiden ihmisten auttamisen ei pitäisi olla väärin yhdenkään suomalaisen mielestä.

Ja senkin haluan sanoa, että maailmassa on sittenkin aina enemmän hiljaista hyvyyttä kuin äänekästä pahuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti