tiistai 20. lokakuuta 2015

Messuan

Helsingin kirjamessut alkavat jo ylihuomenna. Siellä on niin paljon ohjelmaa, että jokaiselle ei löydy ainoastaan jotain, vaan jopa vähän liikaa. Aina osuu samalle ajalle vähintään kaksi, joskus kolmekin tapahtumaa, joihin haluaisi ehtiä. Mutta samahan se on kaikilla suurilla ohjelmallisilla messuilla, olen kuullut, vaikka itse olen ollut Turun ja Helsingin lisäksi vain Göteborgissa.

Tänä vuonna en ole millään lavalla, mutta sentään kahtena päivänä kustantajan osastolla. Tässä opastus suoraan Robustos Kustannuksen Facebook-sivulta: Robustoksen osasto 6e138 on kätevästi Wine Cornerin ja Helsinki Cafen edessä. Samalla osastolla ovat myös Osuuskumma, Reuna ja Haamu-kustannus. Tervetuloa!

Omat aikani ovat lauantaina kello 15 ja sunnuntaina kello 16. Kerron tietysti viimeisimmästäni, Voidaan kutsua ulkopuolelle lain -romaanista, mutta vastaan kysymyksiin liittyivätpä ne sitten mihin tahansa maan ja taivaan välillä. Edellyttäen, että tiedän edes, mistä puhutaan. Astronomia ja arkeologia esimerkiksi ovat minulle varsin outoja alueita, jos vaikka aloitetaan a:sta.

Tulkaa ihmeessä juttusille. Kirjaakin saa messuhinnalla ja nimikirjoituksen ihan ilmaiseksi kaupan päälle.

Juuri nyt olen lähdössä Lyhdyn, eli Luovan työn tekijöiden ja yrittäjien valtuuskunnan kokoukseen. Lyhdyllä on omat kotisivut, joita jokaisen alalla olevan kannattaa lukea. Siellä kerrotaan koko taiteen kentän kuulumisia, mikä ainakin minulle on ollut silmiä avaavaa. Me käperrymme liian helposti vain oman taiteenalamme asioihin, tai useimmiten ehkä jopa murheisiin. Mutta ei siellä suinkaan vain murheellisia tietoja ole. Katsokaa vaikka, miten iso osa työpaikoista Suomessa on tekijänoikeusaloilla, ynnä paljon muuta hyvää asiaa.

Kävimme maalla panemassa mökin talviteloille. Sain harjoitella lauantaipäivän pienellä käsisahalla sahaamista, sillä iso terve pihlaja oli osunut myrskyn tielle. Kaiken lisäksi runko oli ilmassa ja notkui koko ajan sahatessa, vaikka yritin tunkea tukea alle. Voin vakuuttaa, että pihlaja on kovaa puuta. Kun kerroin siitä ystävälle, hän tiesi, että haravan piikit tehtiin pihlajasta juuri sen kovuuden takia. Uskon. Painavakin se pahus oli. Polku tuli kuitenkin taas vapaaksi kulkea.

Ja ilta palkitsi väreillään.

Nähdään messuilla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti