sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Lukuviikko ja Koiran päivä

Lukuviikko on lopuillaan. Vaikka kaikki viikot ovat yhtäläisiä lukuviikkoja, on tietysti hyvä nostaa lukeminen aina välillä kunnolla esille.

Kävin kouluvierailulla Helsingin Mustakiven ala-asteella ja kieltämättä taas yllätyin.

Opettajat sanoivat, että osui nyt vähän häsläpäivä, kun telkkarin uutisryhmä on täällä haastattelemassa. Selvisi, että haastateltavina oli kolmasluokkalaisia, joille jo opetetaan ohjelmointia. Haastattelu on tulossa englanninkielisiin uutisiin huomenna, 26.4. "Saitteko siis vastata suomeksi?" kysyin. Ei suinkaan. Kolme kolmasluokkalaista haastateltavaa kertoo ohjelmointikoulutuksestaan englanniksi. Kannattaa katsoa ja kuunnella. Jos sattuisi vielä ymmärtämäänkin jotain.

Tällä hetkellä aikani on käytettävä tarkkaan. Teen viimeisiä korjauksia käsikirjoitukseen ja kiittelen tarkkaa kustannustoimittajaani. Niin se vain on, että kun toinen vähän tökkää, vaikka vain viivalla sivun laitaan, virheen huomaa heti. Teksti napakoituu turhien täytesanojen pudotessa pois.

Jännää muuten, miten käsikirjoitukset ruokkivat toinen toisiaan. En ole vähään aikaan koskenut jo aloittamaani seuraavaan työhön, en liioin ajatellut sitä tähän keskittyessäni, mutta pari asiaa on napsahtanut paikalleen pyytämättä ja yllättäen. Odotan jo taas seuraavan kimppuun pääsemistä.

Pelkkä käsikirjoituksen korjaaminen on tuttua puuhaa, mutta nyt on lisänä kymmenviikkoinen Frit. Meillä on Koiran päiväkin taas joka päivä, sellainenkin nimittäin osui tähän viikkoon.

Frit osaa kyllä vaatia, joskus kiljuu ja raapii oveakin, sillä en voi päästää sitä tähän liian monilla sähköjohdoilla somistettuun työhuoneeseeni. En tosin ole koskaan kuullut sähköiskuun kuolleesta koiranpennusta, mutta ihmeesti tuo rykelmä sitä kiinnostaa. Ennen pitkää se tietysti pääsee tänne. Vieressä nukkuva koira antaa parhaan mahdollisen kirjoitusvireen, vakuuttaa nimimerkki "Kokemusta on". Ovi aukeaa kuitenkin vasta kun hampaat ovat vaihtuneet. Ja muuten: lisääntyneestä työstä viis! Niin paljon naurua ja onnea Fritin mukana meille on tullut, että vaaka on vahvasti ilon puolella.

Kevät hiiviskelee lähemmäs, tekee välillä yllätyshyökkäyksiä ja välillä peruuttaa. Se muistuttaa innokasta koiranpentua, tätä tässä:




Miehen parsintataito ihmetyttää Fritiä yhtä paljon kun minua!

Iloista kevääntuloa!

2 kommenttia:

  1. Onpa sinulle vauhdikasta;) Frit toi varmaan myös virtaa lisää. Miehet ovat yllättävän hyviä neula kädessä...ja innokkaita just korjaamaan ja parsimaan.

    Tehokasta ja iloista kevättä <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Leena, samaa toivotan sinulle. Tiedän tosin, että kevääsi on virtaa täynnä ilman toivotuksianikin :) Suosittelin juuri taloyhtiössämme asuvalle puutarha"hullulle" arvostetulle kielenkääntäjälle blogiasi. Teille on yhteistä kirjat, kieli ja puutarha.

    En voi väittää, että tämä mies olisi hyvä parsimisen jalossa taidossa, mutta yritteliäs hän on. Ja aina sukat reikiä täynnä. Sekin on varmaan erityisominaisuus, jota kaikilla ei meidän onneksi, mutta sukkatehtailijoiden harmiksi ole. Itse osaan teorian, vaan en parsimistaitoa.

    VastaaPoista