torstai 12. maaliskuuta 2015

Lukijan puheenvuoro

Sain haasteen kertoa seitsemän elämäni kirjaa Facebookissa. Ensin innostuin, mutta sitten ymmärsin, ettei tuollaisesta voi selvitä millään. Vain seitsemän kaikista niistä sadoista ihmeellisistä kirjoista, jotka aivan varmasti ovat vaikuttaneet elämääni. Ei kai tällaista pitäisi liian tosissaan ottaa, mutta mutta... Mutta kun ei voi olla epäkohtelias niille muille ja nostaa esiin vain seitsemän.

Mitkä sieltä muka nostaisin? Olen lukenut varmasti joka päivä alle kouluikäisestä lähtien. En uskalla yrittääkään laskea, miten monta kirjaa se merkitsee hyvin varovaisestikin arvioiden. Olen nauranut ja itkenyt, ihmetellyt, ihastellut ja kauhistellut. Oppinut hurjasti lukemastani ja halunnut olla oppimatta osan siitä. Vaikuttunut aina uudestaan ja huokaissut, miten joku VOI kirjoittaa näin upeasti. Ja niin tapahtuu yhä edelleen varsin usein.

Hyvään tekstiin ei voi koskaan turtua, sen voi lukea uudestaan ja uudestaan. Olen suunnattoman onnellinen siitä, että kirjojen maailma avautui minulle jo aika pienenä. Ja toivoisin, voi miten toivoisinkin sen avautuvan mahdollisimman monelle mahdollisimman varhain edelleen.

Siitäkin olen kiitollinen, että meillä on niin hieno ja kattava kirjastolaitos kaikkien käytettävissä. Ei anneta sen kutistua, pidetään siitä kiinni sanoin, kirjoituksin ja tarvittaessa vaikka kynsin ja hampain. Eikös ryhdytäkin kehumaan sitä kaikissa mahdollisissa yhteyksissä niin, että sellaisetkin, jotka eivät ole huomanneet sitä pahemmin käyttää, poikkeaisivat sisään vaikka ensin vain uteliaisuuttaan. Ja sellaiset, jotka asiapaperipinojensa keskellä touhutessaan eivät ehdi sitä käyttää, muistaisivat ainakin sen merkityksen meille tavallisille lukijoille ja tekisivät viisaita päätöksiä.

Ei siis seitsemän elämäni kirjaa, vaan lukuisia luettuja kirjoja. Kiitos niistä kaikista!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti