keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Ylös, ylös, ylös!

Edellinen, melko optimistinen mielialani on ehtinyt lysähtää jo muutamaan kertaan. Syy ei ole kirjoittamisessa, jotenkin vain on osunut liian monta ikävää tapahtumaa peräjälkeen. Pienen ajan sisällä sattuneet lompakon nappaaminen repustani, onnistuneet murrot taloyhtiöömme ja vielä lähi-ihmisen sairastuminen  riittävät viemään keskittymiskyvyn nolliin. Aurinkokaan ei ole liikoja paistellut, vaikka juuri nyt vähän yrittelee. Mitenkäs tällaisesta suosta ylös kavutaan?

Tietysti niin, että tapahtuu jotain, joka todistaa, että asiat ovat sentään jo menossa parempaan suuntaan. Eilen tuli yksi hyvin tärkeä liikahdus, tänään toinen. Kyllä tämä siis tästä.

Meillä kevät näyttää etenevän normaalisti, vaikka etuajassa onkin. Sisareni asuu Bostonin vieressä, missä lunta tuli 2,5 metriä. Hän kertoi jalkakäytävien ja katujen keskellä ajokaistan olevan ties millä liuoksilla sulatettuja, mutta katujen varsilla on valtavat lumivuoret. Paikallisessa lehdessä oli ollut kuva bussia odottavista ihmisistä. Heistä näkyi vain pää ja hartiat, muu oli lumivallin takana.

Jos siellä kohtapuoliin tulee hyvin lämmintä, kuten siellä usein tulee aivan äkkiä, kukaan ei tiedä, mitä kaikkea tapahtuu. Eli niin kuin aina on hoettu: Amerikassa kaikki on suurempaa! Nyt jopa lumivuoret ja tulvat niiden jälkeen.

Parasta tuolla murheen laaksossa rämpiessäni on ollut työn tuoma ilo, aina joskus hyvin henkilökohtaisestikin. Sellaisen toi esimerkiksi kuva omasta ukistani nuorena, kauan ennen syntymääni, Sortavalan seminaarin suuren ylpeyden Karjalan köörin eturivissä, niin kovin tyytyväisen näköisenä.

Musiikki liittyy muistoissani ukkiin monin tavoin. Kun nyt ajattelen hänen usein laulamaansa laulua, en ole oikein varma, miten hän itse ahkerana miehenä siihen lopulta suhtautui. Se oli tämä:

Sirkka lauloi lystiksensä
oman intonsa ilosta
huviksensa hyräeli
metisellä mättähällä
simakukkien seassa.

"Mitä laulat laiskajaakko
hullutuksia hyräilet?
Teehän työtä
eihän vatsa
täyty tyhjistä loruista!"
Torui muuan muurahainen
ylen itara itikka.

Lopun ukki lauloi varsin painokkaasti ja ainakin minun mielestäni muurahaiskriittisesti. Joten tällaisia sitä voi joutua pohdiskelemaan kesken ahkeroinnin. Että kumman puolelle ukki lopulta asettui, sirkan vain muurahaisen? Oma puoleni minun on helppo valita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti