perjantai 5. joulukuuta 2014

Tuulen tanssi

Tämä on nyt roikkunut jo pitkään luonnoksissa. En tiedä, teinkö tätä koskaan blogiin asti, mutta jos tein, lukija on sen varmasti jo unohtanut. Siispä vähän kevättä ja tuulen tanssia tähän joulukuuhun. Tämän päivämäärä näytti olevan kaksi vuotta sitten toukokuussa ja aivan ilmeisesti olen kirjoittanut mökillä.

Kevät kuvataan aina tanssivaksi neidoksi, tuuli on useimmiten puhaltava poika. Istuin juuri ulkona kuuntelemassa tuulta. Minun mielestäni tuuli, jos mikä, tanssii.

Ensin sen kuulee kaukaisena kohinana, joka vahvistuu ja heikkenee. Jos pystyisi seuraamaan sen kulkua vaikka ilmasta, näkisi miten se innostuu välillä moneen pyörähdykseen, palaa joskus jopa takaisin, pysähtyy mietiskelemään ja lähtee taas.

Kohina lähestyy vähitellen, sitä oikein odottaa tulevaksi. Lopulta se on siinä, huiskuttelee koivun oksia, panee katajan nöyrtymään pikkuisen koko jäykältä varreltaan, pysähtyy taas hetkeksi, mutta kokoaakin äkkiä voimansa oikein kunnon pyrähdykseen. Sitä harmittaa vähän, ettei minulla ole kepeää kesähametta, jonka se voisi hulmauttaa iloisesti silmilleni. Nyt sen täytyy tyytyä vain heiluttamaan vähän housun lahjetta ja panemaan löysä puseroni aaltoilemaan. Olisipa edes lippis, jonka se voisi siepata pyörimään polkua pitkin!

Vaikka se ei ole elävä, sen on elämää täynnä, hyvin eläväinen. Se tuntuu panevan elämää jopa kuiviin lehtiin, saa nekin tanssimaan. Ja se osaa soittaa. Joskus hiljaa, joskus aika kovaa, sillähän on soittimia kaikkialla ympärillä. Tam-tam-tam sanoo vanhan saunan irtonainen pelti, läp-läp pieni aalto laituria vasten, iiih haljennut lauta. Tuvan piipun pelti paukahtaa kumeasti silloin tällöin.

Jos tulet vielä huomenna, tuuli, lupaan panna lämpimästi päälleni, ja kaikkein päällimmäiseksi kesäisen hulmuavan mekon.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Anelma Unelman nimien päivä

Totta, tänään on noitaneiti Anelma Unelman nimien päivä, joten minun on korkea aika myös muistaa tämä blogi. Tästä voi oikeastaan hyvin tarkkailla, miten kiinteästi satun tekemään kirjoitustöitäni. Jos päässä pyörivät työn alla olevat lähdelöydöt tai tekstit, ei sinne oikein mahdu blogitekstin pohtiminen. Mikä ilmeisesti kertoo vain rajoittuneesta aivokapasiteetistani. HUOH!

Löysin ilokseni Histamiini-joulukalenteri-DVD:n paikallisesta Citymarketistamme. 35-vuotias Histis siis hörhöttelee edelleen. Olen iloinen kaikkien siinä mukana olleiden puolesta. Lopputulos oli suuren tekijäjoukon yhteistyön tulosta, niin kuin niin monet asiat ovat. Jos oikein pysähtyy miettimään, miten monta tekijää tarvitaan siihenkin, että kädessä on kirja, saattaa jopa hämmästyä. Suurin osa tekijöistä kun jää täysin nimettömiksi ja olemattomiksi. Pitäisikin kerran vuodessa viettää kaikkien kirjan tekemiseen osallistuvien yhteistä päivää.

Siinä päivässä olisi tärkeää muistaa myös se, että jokainen lukija tekee kirjasta vähän omanlaisensa, on osaltaan hyvin tärkeä kirjan tekijä. Se on minusta aina ollut jollain lailla värisyttävä ajatus. Kirjoittaja ei koskaan tiedä, miten lukija tekstin lukee ja kokee, eikä sitä tosiasiassa kirjoittaessaan voi edes pohtia. Se vain on niin.

                                                                          

Kuulin viikonvaihteessa hauskan asian. Tästä exlibriksestäni on taitava nukentekijä tehnyt posliinisen nuken Histamiineineen kaikkineen. Alunperin on exlibriksen tehnyt upea latvialainen taitelija Elena Antimonova, jonka taiteesta olen saanut kokonaisen kirjan ihailtavakseni. Googlaamalla löytää hyviä näytteitä hänen taidostaan. Mutta nyt siis on olemassa nukkekin pienestä minusta.

Exlibris on tehty valokuvien perusteella. Tuolta joskus muinoin tosiaan näytin, vaikka silloin tosin en tiennyt Histamiinista mitään. Nyt odotan jännityksellä näkeväni nukkeitseni jonain päivänä.

Ja nyt: jatkamaan innostavia kaivauksia viime vuosisadan alusta. Olen löytänyt niin paljon mielenkiintoista, että välillä melkein tärisen innosta. Toinen asia sitten on päästä taas kirjoittamisen alkuun, mutta sen aika on vasta ensi vuoden puolella jossain vaiheessa. En murehdi sitä vielä, nyt etsin ja löydän!

Ilomielistä joulukuuta itse kullekin!