keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Sittenkin, tietenkin

Olen ollut tässä välillä matalahkossa Murheen Alhossa. Ehkä vain pimenevien iltojen vuoksi, sillä syksystä olen aina pitänyt. Tai syy voi olla myös jonkinlaisessa pysähtyneisyyden hetkessä kirjoittamisten kanssa. Silti pysähtyneisyyksiä tarvitaan, joten liian syvälle Alhoon ei kannata erehtyä kurkkimaan.

Ainakaan syynä ei ole Turun kirjamessut, jonne sittenkin ja tietenkin olen menossa käymään. Ehkä tarvittaisiin ne kuuluisat villit hevoset pitämään minut pois. Ja tässä ohjelma suoraan messusivuilta kopioituna:

Perjantaina 3.10. klo 11.30 

SUOMALAISTA HISTORIAA NUORILLE
Kirjailijat Maijaliisa Dieckmann ja Laila Kohonen kertovat, miksi ja miten kirjoittavat historiallisia kirjoja lapsille ja nuorille. Raili Mikkanen juontaa

On lavalla ainakin tuhti paketti kirjailijoille sopivaa historiatietoa. Sitä en tiedä, minä aivan oikeat tutkijat meidän työtämme pitävät. Uskon tosin, että meillä on yhteiset intressit näissä asioissa ja ainakin avunpyyntöihini olen aina saanut ystävällisiä, käyttökelpoisia ja nopeita vastauksia. Kirjasto- ja museoihmiset ovat arvostustikapuillani varsin korkealla.

Sain hyvän palautteen kesken, joskin aika valmiina olevasta käsikirjoituksestani, joten seuraavaksi palaan sen pariin. Se on saanut seisoa tällä välillä niin rauhassa, että en pahemmin ole edes ajatellut sitä. Nyt pääsen lukemaan tekstiä lähes uusin silmin ja käyn sen läpi oikein kunnolla vielä kertaalleen. Tiedän onneksi, mihin pyrin, toivottavasti lopussa totean siihen päässeenikin. Intoa ja ajatuksia on, joten en missään nimessä joudu tekemään työtä hampaat irvessä.Tosin pikkuhiljaa alan toivoa, että tämä sittenkin olisi viimeinen perusteellinen läpikäynti. Stilisointi on vielä erikseen.

Tällä välillä minulle on myös selvinnyt hurjan hienoa asia, joka kai olisi jo pitänyt tietää. Kansalliskirjaston nettisivuilla on talkootöinä tallennettuja lehtiä aivan yllättävät määrät. Vuoteen 1910 julkaisemisensa alusta asti ilmestyneitä sanoma- ja aikakauslehtiä pystyn nykyisin lukemaan täällä oman työpöytäni ääressä. Se on melkoinen ajankäytöllinen helpotus, ja on se vähän muutakin. Kansalliskirjaston vanhat lukulaitteet saavat jo muutamassa tunnissa niskan jumiin ja silmät ristiin. Oma työpisteeni on huomattavasti ergonomisempi. Onneksi nekin kuitenkin ovat. Paljon tietoa olen niidenkin ääressä niska kenossa löytänyt.

Nyt siis edessä keskittymistä, kirjoittamista ja matka Turkuun.

 Kaikki hyvin täällä Vuosaaressa. Toivottavasti myös sinun suunnallasi. Tavataan Turussa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti