tiistai 1. heinäkuuta 2014

Oi oi.

On oikeastaan hienoa, miten paljon aikaa ottaa koiran kuolema. Vaikka miksi ei ottaisi. Se on osa perhettä, erittäin osallistuvainen kaiken lisäksi ja jättää jälkeensä suuren ikävän ja väsymyksen. Vaikka minulla on aina ollut koira tai koiria perheessä, vaikka tiedän tämän jossain vaiheessa olevan edessä, niin se vain käy. Ja hyvä niin. Mitään tärkeää elämässä ei saa ohittaa huolimattomasti. Kati-kerrymme sai nopeasti etenevän keuhkosyövän, jolle ei ollut mitään tehtävissä.

Täällä mökillä luonnon keskellä tämäkin asia on helpompi käsitellä. Me jokainen olemme sittenkin vain osa luontoa, sen kiertokulkuun jossain muodossa aina palaavia. Täällä sen muistaa paljon selvemmin kuin kaupungin ihmiskeskeissä hulinassa.

Työ on aina hyvä tapa olla hetken ajattelematta omia henkilökohtaisuuksiaan. Siihen liittyen olen miettinyt aika tavalla kirjamaailman uutta, täysin muuttunutta kulttuuria. Paljon ja monenlaista tapahtuu kaiken aikaa, mutta miten kirjojen suosio lopulta määräytyy? Lähteekö se lukijasta, vai onko paljon aikaisempaa hallitsevampi tekijä markkinointi?

Kysyn, koska en tiedä vastausta. Sen tiedän, että jos jonkun kirja menestyy hyvin, kustantamo tarttuu kirjailijaan ja takaa markkinoinnilla, että menestys jatkuu. Tai no, takaa ja takaa. Ei se nyt aivan noinkaan mene. Paljon kirjoittavilla on tietysti myös heikompia kirjoja, joskus jopa floppeja. Mutta silloin se on yksinomaan kirjailijasta itsestään kiinni.

Nuorena ihmettelin joskus hartaasti Eino Leinoa. Miehellä oli aivan loistavaa, sydämeen käyvää lyriikkaa ja sitten outoja mitättömyyksiä. Vasta aikuisena minulle selvisi, että osa Leinon tuotantoa olikin tehty syyntakeettomassa tilassa. Syyntae olisi silloin pitänyt olla julkaisijalla.

Entistä vaikeammaksi markkinoinnin tekee kirjailijan kannalta se, että jopa näytevarastot on nyt, ei täysin lopetettu, mutta huomattavasti vähennetty. Näytevarastoon lähettivät kustantamot ainakin suurimman osan julkaisemistaan kirjoista. Myymättä jääneet kirjakauppa saattoi palauttaa sovitun ajan kuluttua. Kirjoja oli siis helposti saatavilla, mutta ei ole enää. Nyt tilalle on tullut näytevalikoima, johon kirjoista valitaan puolet tai neljäsosa. Näin sanoo tietokirjailijoiden tiedote: "Kustantaja päättää, mitkä kirjat hyötyvät näytevalikoimassa mukana olosta eniten." 

Kun myynti pienenee, on tietysti helppoa osoitella vähentyneitä myyntilukuja todisteeksi siitä, ettei kirjailijan tuotanto nyt oikein mene. Tarjonta kapenee. Oma lukunsa ovat sitten vielä sähkökirjat. Näyttää siltä, että sopimusviidakko sillä alueella on vallan villi. Yhteinen hyvä silläkin alueella pitäisi löytyä mahdollisimman pian.

Tiedän toki, ettei kustannusmaailmassa tällä hetkellä ole helppoa. Edellisen laman aikana kirjamyynti putosi hurjasti, mutta elpyi sentään laman loputtua. Nyt kilpailevat niin monet vempaimet kaiken ikäisten ihmisten ajankäytöstä, että kirjojen myynti on pudonnut  pysyvästi ja paljon. En minä kirjan kuolemaa pelkää, monen kirjailijan kuolema näyttää todennäköisemmältä. Jos kirjottamisesta ei saa leipäänsä, on valittava muu ammatti. Kirjoittaminen on keskittymistä vaativaa pitkäjännitteistä työtä. Kokemuksesta tiedän, ettei se ole helppoa muun työn ohella.

Paljon on siis mietittävää ja aika paljon murehdittavaakin kirjailijan tulevaisuuden näkymissä. Kirjoittamista en silti vaihtaisi, ei se monellekaan taida olla valinnan asia. Ilman sitä minusta puuttuisi jotain ainakin itselleni hyvin tärkeää.