Oikeastaan Maailman henkisen omaisuuden päivä on vasta huomenna, mutta Suomessa sitä juhlistettiin jo tänään. Olin mukana päätapahtumassa kuuntelemassa alustuksia ja kahta paneelia. Nyt olen hämmentynyt, tietysti. Ehkä tuollaisen tilaisuuden pitääkin aiheuttaa hämmennystä tällaisessa suunnattoman pienessä osasessa henkistä omaisuutta. Sillä sitähän me kaikki luovan työn tekijät olemme, toiset vähän isompia ja toiset pikkuruisia. Ja luovaa työtä tekevät varsin monet tässäkin maassa, paljon useammat kuin äkkiä ajatellen tulee edes mieleen. Eikös se ole peräti valtiovallan erityisessä suojeluksessa nykyisin, mitä se sitten tarkoittaakin.
Minä hämmennyin lähinnä 3D-tulostamisen mahdollisuuksista ja edistyneisyydestä jo tälläkin hetkellä. Olen siitä tietysti kuullut, mutta en silti tiennyt juuri mitään. Muutosjohtaja Risto Linturilla oli mukanaan jostain itäisistä maista tilattu 3D-tulostin, jonka hinta oli 180 euroa. En tosin tiedä, mihin kaikkeen se pystyy, mutta ainakin kalliimmat mallit tuntuvat pystyvän vaikka mihin. Ja tietysti niiden mukana tekijänoikeudet saavat taas uusia haasteita. Jos kännykällä voi kuvata esineen tai vaikka ihmisen, hakea netistä ilmaisohjelman sen mallintamiselle ja tulostaa sen omalla tulostimellaan - joka monissa sovellutuksissa näyttää tosin pikemminkin pursottimelta - mihin unohtuvat tekijänoikeudet. Emme me kirjailijat siis ole suinkaan yksin tekijänoikeusmurheinemme. Ja totta, pelkän kännykkäkuvan perusteella sinunkin profiilisi voi jo nyt helposti olla kohokuvana vaikka jonkun mukissa, etkä sinä tiedä siitä mitään.
Tuli muuten sellainen tunne, että kiva kun olen kirjailija. Vielä toistaiseksi tämä homma hoituu aivan entiseen malliin. Epäilemättä siihenkin on muutoksia tulossa, mutta eivät ne ainakaan vielä huomenna ole nurkan takana kurkistelemassa. Tykkään tästä naputtamisesta. Muinainen kaiken aikaa kutova työtoveri sanoi kutomisen olevan hengittämistään. Niin on tämä naputtaminenkin, hengittämistäni.
Siispä hengitellään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti