perjantai 25. huhtikuuta 2014

Henkisen omaisuuden päivä

Oikeastaan Maailman henkisen omaisuuden päivä on vasta huomenna, mutta Suomessa sitä juhlistettiin jo tänään. Olin mukana päätapahtumassa kuuntelemassa alustuksia ja kahta paneelia. Nyt olen hämmentynyt, tietysti. Ehkä tuollaisen tilaisuuden pitääkin aiheuttaa hämmennystä tällaisessa suunnattoman pienessä osasessa henkistä omaisuutta. Sillä sitähän me kaikki luovan työn tekijät olemme, toiset vähän isompia ja toiset pikkuruisia. Ja luovaa työtä tekevät varsin monet tässäkin maassa, paljon useammat kuin äkkiä ajatellen tulee edes mieleen. Eikös se ole peräti valtiovallan erityisessä suojeluksessa nykyisin, mitä se sitten tarkoittaakin.

Minä hämmennyin lähinnä 3D-tulostamisen mahdollisuuksista ja edistyneisyydestä jo tälläkin hetkellä. Olen siitä tietysti kuullut, mutta en silti tiennyt juuri mitään. Muutosjohtaja Risto Linturilla oli mukanaan jostain itäisistä maista tilattu 3D-tulostin, jonka hinta oli 180 euroa. En tosin tiedä, mihin kaikkeen se pystyy, mutta ainakin kalliimmat mallit tuntuvat pystyvän vaikka mihin. Ja tietysti niiden mukana tekijänoikeudet saavat taas uusia haasteita. Jos kännykällä voi kuvata esineen tai vaikka ihmisen, hakea netistä ilmaisohjelman sen mallintamiselle ja tulostaa sen omalla tulostimellaan - joka monissa sovellutuksissa näyttää tosin pikemminkin pursottimelta - mihin unohtuvat tekijänoikeudet. Emme me kirjailijat siis ole suinkaan yksin tekijänoikeusmurheinemme. Ja totta, pelkän kännykkäkuvan perusteella sinunkin profiilisi voi jo nyt helposti olla kohokuvana vaikka jonkun mukissa, etkä sinä tiedä siitä mitään.

Tuli muuten sellainen tunne, että kiva kun olen kirjailija. Vielä toistaiseksi tämä homma hoituu aivan entiseen malliin. Epäilemättä siihenkin on muutoksia tulossa, mutta eivät ne ainakaan vielä huomenna ole nurkan takana kurkistelemassa. Tykkään tästä naputtamisesta. Muinainen kaiken aikaa kutova työtoveri sanoi kutomisen olevan hengittämistään. Niin on tämä naputtaminenkin, hengittämistäni.

Siispä hengitellään!


torstai 10. huhtikuuta 2014

Oletko valmis

Olen kyl-läs-ty-nyt! Ennen meilä olivat papit ja piispat saarnaamassa tuomiopäivää penkeissä vapisevalle rahvaalle, nyt sen homman on ottanut julkinen sana. Tuomiopäivä tulee, eikä se ole kaukana. Siitä kertovat lehdet ja sitä toitottaa televisio. Älkääkä sanoko, että television voi helposti sammuttaa. Ei voi, jos perheessä asustaa myös uutisnarkomaani.

Tuomiopäivään olemme taas tietysti syyllisiä me rahvaan edustaja-raukat. Emme kuluta tarpeeksi. Sitä vaan ostetaan mahdollisimman edullista ja moraalittomasti tuotettua ruokaa, kierrätystavaroita ja nautitaan ilmaisia huveja.

Tuomiopäiväuutisten ohella kaiken aikaa toistuvia ovat talousuutiset ja nimenomaan pörssikurssien seuranta. Omistavatko kaikki tosiaan osakkeita, kun niistä puhutaan jatkuvasti? Entä onko osakkeilla tienaaminen kaikkien mielestä moraalista ja mitä suurimmassa määrin ihailtavaa?

Olen myös kyllästynyt eduskunnan jatkuvaan riitelyyn. Lapsille yritetään opettaa koulussa, että pitää käyttäytyä kohteliaasti toisia ihmisiä  kohtaan, mutta kansanedustajien elämä näyttää olevan pelkkää muiden syyttelyä. Silti en tiedä parempaa järjestelmää päättää kansalaisten asioista kuin demokratia. Voisi se silti olla vähän sivistyneempää puuhaa mielestäni. Ja voisi siellä edes yrittää kunnioittaa toisten työtä.

Se, mitä kaipaan tähän aikaamme ovat ihanteet. Kertokaapa, mitä ne ovat tänä päivänä. Mistä nuori ihminen löytää asiat, joiden vuoksi kannattaa ponnistella? Kun taas luen 1900-luvun alun ajoista ja näen, miten silloin hehkuttiin monille aatteille, suorastaan kadehdin heitä. Eivät kaikki niistä aatteista suinkaan toteutuneet sellaisina kuin ihmiset unelmoivat, mutta paljon myös tapahtui. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo ovat edelleen asioita, joiden puolesta pitäisi hehkua. Kuinka moni hehkuu?

Jos julkista sanaa on uskominen, tuomiopäivä tulee, oletko valmis!

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Päätä raapimassa

Tämä pitää nyt kuiskata: Vaikuttaa vähän siltä, että roskapostitulva tänne on laantunut. Toivon, ettei se pääse sulkujen läpi enää toista kertaa.

On mennyt taas tuokio pelkässä pään raavinnassa. Tosiaan aivan konkreettisestikin, sillä kevätallergia alkaa olla innokkaimmillaan. Samallahan siinä tulee hieroneeksi myös aivonystyröitään. Lapsille tosin kerron, että lukeminen on parasta mahdollista aivojumppaa, joten sillä perusteella aivojeni pitäisi olla aika hyvin jumpatut. Siltä vaan ei aina tunnu. Miksi niin usein tietää aivan hyvin, mihin pyrkii, mutta ei tunnu millään saavan oikeaa tulosta aikaan? Ei edes päänraavinnalla. Siltä tuntuu esimerkiksi juuri nyt.

Senpä vuoksi takaraivossa nakuttaa tätä nykyä yhä perkaamista kaipaava käsikirjoitus, joka tosin on aika pitkälle valmis. Ja eturaivossa myllää uusi tutkinnassa oleva aihe, josta löydän koko ajan lisää ilahduttavia havaintoja. Vai olisivatko ne sittenkin eri aivolohkoissa: toinen teknistä taitoa vaativassa ja toinen luovalla puolella? Mutta kumpi sitten olisi kummassa?

Nyt tutkinnassa olevassa on muuten jo ensimmäinen lause valmiina ja vähän jatkoakin, ja yöunet ovat lievästi uhattuina. Silti vielä paljon taustatyötä on jäljellä. Meillä on historiassamme aivan liian monia upeita naisia, jotka on jokseenkin täysin unohdettu. Olisiko historian kirjoituksessamme yhä paljon korjaamisen varaa! Kaiken lisäksi inhimilliseltä ja siis historiallista romaania kirjoittavan kannalta kiinnostavista asioista on ikävän vaikeaa saada tietoa. Kaikki vähänkin skandaaliin viittaava on huolellisesti kätketty. Usein ne saattavat olla turhaa tietoa, mutta ainakin tässä tapauksessa antaisivat tärkeää taustaa sille, miksi elämä meni niin kuin meni.

Mutta kevät! Se sen kun  etenee ja on täynnä lintujen laulua ja vauhtia. Västäräkkikin jo saapui, eli voiton puolella olemme. Iloista oloa!