keskiviikko 28. elokuuta 2013

Viestistä kirjajonoon

Sain ystävältä viestin, jossa hän kiitti tästä blogista. Vähän siinä nousi puna poskille, sillä aika paljon paremminkin tätä voisi hoitaa. Siispä yritän taas.

Ihan ensimmäiseksi kerron pikkuisen tästä ystävästäni. Hän on niitä harvinaisia ihmisiä, jotka ilahduttavat toista noin vain, ilman mitään syytä, täysin yllättäen. Väistämättä nousee silloin aina mieleeni ajatus: voi, kunpa itse muistaisin joskus tehdä samoin. Mutta omiin sähellyksiinihän minä tietysti yleensä keskityn niin, etten tee. Vaikka tosiasiassa niin kiire ei koskaan ole, ettenkö muka ehtisi.

Eilen olin Bonnier-talon tupaantuliaisissa, joissa ensimmäisen kerran kaikki Suomessa toimivat Bonnier-kustantamot juhlivat yhdessä. Ihmisiä oli tungokseen asti joka vaiheessa, kuumaakin tietysti, mutta varsin hilpeää. Ja aivan valtavasti tuttuja. Laskin kotona, että jos on pyörinyt kustantamojen juhlissa 38 vuoden ajan, ei se toisaalta ole ihme. Ja yksi uusi hyvin ilahduttava suunnitelmakin siellä syntyi, mutta siitä enemmän, kunhan juttu selkiintyy. Se tapahtuu kuitenkin jo pian, joten tässä nyt vain vähän ennakkovihjailuja ja jatkoa seuraa.

Toisissa blogeissa on viime aikoina keskusteltu blogien kuolemasta. En itse jaksa aivan heti uskoa, että tämä olisi kuin karppaus tai valkoviinidieetti tai mitä kaikki laihdutusohjelmia ja muita hurahduksia niitä on ollutkaan, joiden nimeen on vannottu vähän aikaa kiivaasti ja sitten vaihdettu toiseen. Facebook on lyhyen tekstin paikka ja Twitter vielä lyhyemmän. En usko niiden korvaavan blogeja. Sen sijaan on selvää, ettei kaikkia kiinnostaviakaan ehdi millään seurata säännöllisesti, mutta eihän kaikkea muutakaan kiinnostavaa ehdi tehdä. Mitä siitä murheita kantamaan.

Kävimme viime viikolla Jyväskylässä tarkistamassa tekeillä olevan aikuisten kirjani tapahtumapaikkoja. Vanha, rakas ja niin kaunis kaupunki ilahdutti taas. Siellä voisi totisesti käydä vähän useammin. Nyt vasta juolahti mieleeni, että suoritin siellä aikoinaan kesäyliopistossa epäorgaanisen kemian peruskurssin. Olenkohan niitä tietoja koskaan tarvinnut? Toisaalta kaikki sekin tieto piilee jossain aivojeni kätköissä. Olkoon siellä siis rauhassa edelleen.

Samaisen kesäyliopiston suomen tuntien opeille sen sijaan on ollut käyttöä. Ajattele muuten, jos kaikki lukemani kirjat  pantaisiin peräkkäin, minne asti sekin jono mahtaisi tästä paikasta yltää. Tai sinun lukemasi siitä. Kohtaisivatko jonot toisensa jossain paikassa? Missä?

perjantai 9. elokuuta 2013

Isyysoikeus se on naisillakin

Huomasin kesäisen lojumisen (lue kiihkeän keskittymisen käsikseen) olevan korkea aika loppua ja siirtyä normaalielämään, johon kuuluu myös tämä selkeästi kesannolle jäänyt blogi. Toivottavasti kaikki lukijat eivät ole jo lopullisesti kaikonneet. Siispä: Huhuu, onko täällä ketään?

Tällä välillä olen oppinut itselleni uuden asian, joka kai pitäisi tietää, niin kuin kaikki muutkin itseään koskevat lait, asetukset ja sopimukset. Se on isyysoikeus omaan teokseen. Suomen tietokirjailijoiden sivuilla se määritellään näin:
Tekijänoikeudet jaetaan taloudellisiin ja moraalisiin oikeuksiin.
Taloudellisia oikeuksia ovat oikeus teoskappaleiden valmistamiseen ja oikeus teoksen saattamiseen yleisön saataville. Tekijällä on yksinoikeus määrätä näistä oikeuksista, ellei hän ole nimenomaisesti luovuttanut oikeuksia esimerkiksi kustannussopimuksessa.
Moraalisia oikeuksia ovat isyysoikeus ja respektioikeus. Näistä tekijä ei voi sitovasti luopua millään tavoin. Isyysoikeus tarkoittaa tekijän oikeutta tulla hyvän tavan mukaisesti mainituksi silloin kun teosta käytetään. Respektioikeus tarkoittaa kieltoa muunnella teosta siten, että se loukkaa tekijän taiteellista arvoa tai omaperäisyyttä.

Isyysoikeus on tullut ajankohtaiseksi, koska uskomme mukaan kustantajan muuttokiireiden ja ehkä inhimillisen erehdyksenkin vuoksi ensi kuussa ilmestyvästä yhteistyöstämme Iivari-tonttu karkuteillä on nettitiedoissa tippunut pois Laura Valojärven nimi. On siis tapahtunut isyysoikeuden rikkominen. Pahoittelin asiaa jo aikaisemmin täällä blogissa, vaikka isyysoikeudesta en ollut silloin vielä kuullutkaan. Tieto eteni netissä vauhdikkaasti, niin kuin kaikki tieto siellä nykyisin etenee. Ensimmäisessä syksyn kirjojen luettelossa Savon sanomissa se vielä oli väärin. Hesarin tiedot ovat onneksi jo oikein, ja toivottavasti asia korjaantuu pikaisesti muuallakin.

Asia on hyvin harmillinen Lauralle, mutta ikävä se on minullekin. Lauran kuvat ovat enemmän kuin tärkeä osa kokonaisuutta. Kunhan näette lopputuloksen, tiedätte, mistä puhun. Teksti ja kuvat yhdessä luovat kokonaisuuden.

Termi isyysoikeus tosin vähän huvittaa vanhanaikaisuudellaan. Siitä nousee tietysti heti mieleen isänmaa, joka täytyy lausua vähän juhlallinen ilme kasvoilla ja pieni värähdys äänessä. Äidinmaastakin voi puhua, mutta siihen ei liity patetiaa. Onhan meillä sentään äidinkieli. Isällä on siis maa ja äidillä kieli. Hm!

Tätä oli helppo kirjoittaa omalla äidinkielellään, jota rakastan. Seuraavaksi kirjoitankin jo sähköpostiviestin englanniksi, mikä vaatii huomattavasti suurempia kielellisiä ponnistuksia.