Aika ihana asia sittenkin tämä joulu. Hössötystä, tietenkin, kaupallisuutta, paljon, hurjaa onnistumisen vaadetta, kyllä vain sitäkin, mutta pohjalla aina kuitenkin ne tärkeimmät: rakkaimpien, ystävien ja jopa tuntemattomien ajatteleminen ja halu tuottaa hyvää mieltä.
Pidän joulusta. Siihen liittyy meille suomalaisille aika harvinaista kollektiivisuutta, jota tietysti saisi olla enemmän muulloinkin, mutta hyvä että edes jouluna. En halua murista edes siitä, ettei maa tänä vuonna ole valkoinen. Eihän lumi ole sisällä kuitenkaan kuten me joulunviettäjät olemme. Ulkona on sentään jouluvalot, myös naapureiden monenlaiset viritelmät, joita on hauska katsella. Makuja on onneksi niin monenlaisia.
Olen nyt jopa tehnyt vuosien jälkeen itse lanttu- ja porkkanalaatikot ja tänään teen vielä omat piparitkin sekä torttuviritelmät, joissa on enemmän sisällystä kuin voitaikinaa. Tai oikeastaan piparit ovat Sallan reseptillä, johon kuitenkin lisäsin mustapippuria. Minusta piparissa pitää olla ripaus pippuria ennen kuin ne ovat todella hyviä. Sellaisia en enää löytänyt kaupasta.
Tapaninpäivänä Kati-koiramme täyttää 9 v, mikä alkaa olla koiralle hyvähkö ikä, mutta Kati ei anna sen painaa tassujaan. Vien sen päivittäin aukiolle juoksemaan. Päivän onnellisiin hetkiin kuuluu vauhdikkaasti pinkova, peppuaan heittävä ja naurava koira. Meidän joulu-kerrymme.
Maassa ja maailmassa ei ole kaikki hyvin, mutta sitäkään en aio pohtia jouluna kuin kohtuullisessa määrin. Väkisinhän ajatukset välillä pujahtavat omankin maamme lisääntyvään epätasa-arvoon ja omaan voimattomuuteen. Olen löytänyt useita tapoja auttaa ihmisiä kotimaassa ja eri puolilla maailmaa, vaikka ne kaikki ovat vain pienen pieniä raapaisuja. Jossain vaiheessa ajattelin, että teen sen kaiken vain omaatuntoani tyynnyttääkseni, eikä sillä ole juurikaan merkitystä. Nykyisin olen päätynyt olemaan armollinen itselleni. Parempi tehdä edes jotain kuin vain voivotella.
Tällaisia ajatuksia tänään. Ja sen lisäksi tietysti vilpittömästi toivon jokaisen teistä lukijoista voivan nauttia joulusta. Ollaan hetki hiljaa ja ajatellaan sitä, miten paljon hyvää meillä on. Eikä ole yhtään naiivia kertoa sitä niille, jotka lähellämme ovat.
Hyvää Joulua!
Hyvää joulua, Raili ja kaikki blogissa visiteeraavat!
VastaaPoistaJos jollekulle syttyy halu löytää auttamiskohde, niin koulutusta kaipaavia kummilapsia löytyy www.zim-orvot.org -osoitteesta.
Yhdistyksen tavoittena on tukea 400 orpolapsen koulunkäyntiä Hararessa. Oma kummityttöni on jo muutaman vuoden ollut Chido.
Tervetuloa joukkoon!
Valoa päin!
T von L
Kiitos, T von L. Tämän asia on meille yhteinen. Meidän tyttömme on Tatenda.
VastaaPoistaZimbabwen aids-orpojen kummimaksut menevät kaiken lisäksi lyhentämättöminä lapsille. Yhdistys ei siis ota niistä osuutta, kuten useimmat järjestöt tekevät. Joissain rahasta saattaa mennä perille vain 80 %.
Lisäksi orvoille on rakennettu toimintakeskus, jossa tarvitsevat saavat aterian kerran päivässä, siinä on myös kirjasto ja tietokoneluokka.
Köyhässä lähiössä toiminta on niin arvostettua, että kaikki tunnistavat vetäjien auton, ja kun se ajaa kujilla, sitä tervehditään huudoin ja vilkutuksin kaikkialla. Sitä on suorastaan liikuttavaa nähdä.
Niin, ja omasta kummilapsesta saa päivitettyä tietoa. Kirjeitä, koulumenestystä jne...
VastaaPoistaTämä siis tuntuu oikealta auttamiselta.
Meidän naapurin pojat laskettelevat potkukelkalla pihatiellä. Eli, vähän on joulun väriä maassa.
T von L
Suloista joulua Raili, ja synttärirapsutuksia Kati-kerrylle! :)
VastaaPoistaOtankin sinulta hyvää esimerkkiä, olen yleensä joulun aikaan lahjoittanut WWF:lle kertasumman, mutta nyt sain vihdoin aikaiseksi ryhtyä sademetsä-kummiksi :)
Kiitos Anu, myös tuon urahtelijan puolesta. Eiköhän se juuri äsken urahtanut niin.
VastaaPoistaAnnat siis maapallomme keuhkoille vähän mahdollisuuksia. Sekin on hieno juttu!
Itse pidän kivana myös Kivaa, pienlainoja kehittyviin maihin ympäri maailmaa. Harrastamme useimmiten ryhmiä. Annamme vaikkapa perulaisten naisten ryhmälle, jossa jokaisella on omat tehtävänsä osuustyyppisessä toiminnassa.
On väitetty, ettei raha, joka aina on 25 USD kerralta, välttämättä mene juuri sille kohteelle, jonka olemme valinneet. Mitä väliä sillä on. Jollekin tarvitsijalle se menee joka tapauksessa. Kun laina on maksettu takaisin, sen voi lahjoittaa uudelleen.
Vain kerran systeemi on pettänyt omalla kohdallamme. Silloinkaan ei lainanottaja jättänyt maksamatta, vaan välittäjäsysteemi Perussa jouduttiin vaihtamaan. Yleensä annamme maihin, joissa olemme käyneet, koska tarve on silloin jotenkin meille tuttu.
Onneksi näitä erilaisia järjestelmiä on niin monia, että jokainen varmasti löytää omansa. Pääasia, että vaivautuu etsimään sen verran, että tuntee kohteen oikeaksi.