tiistai 29. maaliskuuta 2011

Preesenssiä ja minää

Olen ryhtynyt uhkarohkeaan puuhaan. Tiedän hyvin, että monille minä-muoto ja preesensin käyttö romaanissa on punainen vaate, mutta niinpä vain olen muuntamassa jo loppuun asti kirjoitettua aikuisten kirjani tekstiä preesensiin ja minään. Työhön tuli vähän yllättäen lisäaikaa, julkaisuaika muuttui syksystä aluperin ajattelemaani ensi vuoden alkuun, ja nyt olen siis tekemässä tämmöistä koetta.

En ole koko aikana ollut tyytyväinen minä-kertojaan, tässä tapauksessa se mielestäni etäännytti liikaa tapahtumista ja tuoreista tunteista. Nyt kuvaan astuu minä-kokija, ja ainakin tällä hetkellä se tuntuu paljon paremmalta ratkaisulta. Aion tehdä työn loppuun asti, jättää seisomaan vaikka kuukaudeksi ja sitten katsoa, toimiiko juttu. Jos ei, edessä on uusi raahustaminen. Mutta tämmöistähän tämä työ on, muokkaamista ja muokkaamista. Joskus se on vain lopetettava, ei oikein tyytyväisenä itseensä, mutta useimmiten onneksi sentään tietää lopettaessaan, että tämmöiseksi minä sen halusin, joten tämmöiseksi se jää.

Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1916 loppuun ja -17 alkuun. Nyt tarvitsisin ihmisen, joka tietää junien kulusta tuohon aikaan. Itse olen tullut siihen tulokseen, että en oikein uskalla panna ihmisiäni matkustamaan läpi Euroopan, sillä I maailmansota sotki vielä silloin perusteellisesti kaikkea. Toisaalta Euroopassa kulki ratoja ristiin rastiin ja kyllä silloinkin silti matkustettiin. En vain tahdo millään saada selvää siitä, pääsikö vuoden -17 keväällä haluamaani kohteeseen. Tämmöisten ongelmien edessä olen näitä historiallisia kirjoittaessani jatkuvasti. Niistä on kuitenkin vain yritettävä selvitä tai vahdettava määränpäätä. Tässä tapauksessa sekin onneksi käy, mutta vielä en ole luovuttanut. Jos kuitenkin joku tietää, kuka tietää, ole hyvä ja valista minuakin. Kiitollisuus taataan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti